Autismi herättää yhä vahvoja mielikuvia. Jotkut liittävät sen vieläkin vaikeaan kehitysvammaisuuteen, puhumattomuuteen, toistuviin liikkeisiin tai sosiaalisten taitojen puutteeseen. Toiset taas ajattelevat sosiaalisesti kömpelöitä erityisneroja. Nämä ääripäihin keskittyvät käsitykset hallitsevat yhä mediaa ja keskusteluja – vaikka todellisuudessa ne koskevat vain pientä osaa kaikista autisteista.

Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, että autismi ei ole sairaus, eikä se merkitse älyllistä tai emotionaalista vajavuutta. Autismi on vain yhdenlainen neurobiologinen tapa kokea, käsitellä ja jäsentää maailmaa. Se vaikuttaa aistien toimintaan, kommunikaatioon, vuorovaikutukseen, ajatteluun, kehon säätelyyn ja tunne-elämään. Se on osa ihmisen ydintä – sitä, miten hermosto toimii, miten ärsykkeet jäsentyvät ja miten sosiaalinen ympäristö vaikuttaa mieleen ja kehoon.

On tärkeää myös tiedostaa, että autismia ei voi nähdä päällepäin, eikä sitä myöskään voi tiivistää vain muutamaan äärimmäiseen ilmenemismuotoon.